Terve ! Niin se tämä kirjottelu vaan unohtuu kun päivät lentää eteenpäin ja herään huomaamaan miten tästä paikasta on tullut rakas ja Israelista koti. Kun tänne tulin kuvasin itelleni videopäiväkirjaa että saan talletettua niitä ajatuksista mitä uusi maa herätti ja nyt kun katon niitä uudestaan mietin että '' Oikeasti, tuoltako musta tuntu ?'' Ehkä se että ihmiset kyynärpäät edellä tunki sun ohi jonoissa paikassa kuin paikassa ja kassaneidit ei edes päivää sanoneet tuntui aluksi jopa suomalaisesta tosi tökeröltä ja mietin että miten tällästä jaksaa katella. Ei varmaan jaksaiskaan, mutta tajusin että ei minun tarvitse olla samanlainen. Bussikuskille voi ja saa sanoa hei ja kysyä kuulumisia, niin ne muurit vaan murtuu kun hymyilee pakkasenkin keskellä ja uskaltaa rakastaa. Tässä lyhyessä ajassa minkä täällä on ollut on vähän oppinut ymmärtämään mitä tämä kulttuuri pitää sisällään, mutta kauhean syvälle ei niin äkkiä pääse. Se epäluulo ja monet haavat on niin syvällä ettei kaikkea voikkaan heti nähdä ja ymmärtää. Joka päivä kuitenkin opin edelleen uutta ja on alkanut käsittämään miten monessa asiassa kaikki ei ole niin mustavalkoista miltä näyttää. Ja sen alkujärkytyksen jälkeen tajunnut senkin miten hienoja ja mukavia ihmisiä täältä löytyy. Ihania.
Kun kattelen päiviä taaksepäin en voi olla muuta kuin onnellinen. Kiitollinen siitä miten kärsivällinen Jumala on ollut minun kanssa aina ja on edelleen.. Kuka tahansa muu olis lähtenyt kävelemään jo aikoja sitten ja sanonut että kiitti nyt riitti... On se vaan niin parasta kävellä Iskän kanssa tietäen ettei oikeasti tarvii turhaan murehtia ja vaivata päätä kaikella turhalla. Ja se saakin minut ''odottuneen jännittyneen innostuneeksi'' tulevaisuutta ajatellen... Vaikka en osaa aavistaa enkä nähdä mitä tulevat viikot, kuukaudet ja vuodet tulee pitämään sisällään varmaksi tiedän sen että jokaikinen päivä on uusi seikkailu Jumalan kanssa. Niin mie haluan elää minun elämän, ehkä en tietäen, mutta luottaen. Rikkoa kaikki turhat laatikot ja rajat mitkä me ihmiset ollaan rakennettu. Jumala ei tiedä sellaisista mitään, joten miksi minunkaan pitäisi niistä välittää ? Kun mie vaan jatkan kävellen iskän rinnalla ei minun tarvii huolestua siitä mitä ihmiset vieressä sanoo ja mitä joku haluaa että mie elämässä tekisin vaan ainoastaan nähdä mikä on Jumalan sydän minun elämälle. En mie olis tässä tänään jos mie en eläis niin. Jumala minut tänne toi. Ihan täysin. Hän toi minut tänne että mie voisin nähdä sen rakkauden mikä hänellä on minulle ja ymmärtää että mikään muu ei ole parempaa kuin se suunnitelma mikä iskällä on mulle varattuna ! Minun elämä ei voi olla sama kuin jonkun muun, koska me ollaan erilaisia - eikä siksi koskaan pitäiskään verrata. Se että meidän polut ei ole samanlaiset ei tarkoita etteikö ne olis yhtä arvokkaat Jumalalle. Tottakai on. Jumala ei laita ketään minkäälaiseen tärkeys- tai arvokkuusjärjestykseen vaan ainoastaan rakastaa ja rakastaa !
Asiasta toiseen , 9 päivän päästä systeri pari kaveria mukanaan pölähtää tänne Jerusalemiin ja viikko ihmetellään sitten Israelia yhdessä. Ihanaa nähdä teitä, can't wait ! <3 Sitten onkin töitä enään kaksi viikkoa jäljellä ja sen jälkeen Emma lentää Suomen koleaan kesään, laita äiti patterit päälle ja perunamuusi valmiiksi. Tähän loppuun vielä kuvia muutaman viikon takaiselta Haifan reissulta ja mitä tässä nyt on tapahtunut kuluneen kuukauden aikana !
Hello ! How easy it is to forget to update when life goes all crazy and days just pass by quickly and all of the sudden I realize how things have changed since I got here. I love this place and see Israel as my home. When I came here I was filming kind of a diary to remember all the stuff I went through and what were my thoughts back then. Now when I watch them again I'm like '' Did I really feel like that ?'' New, strange culture and how it seemed like people didn't care if they hurt you pushing and trying to get ahead of you in a queue and cashier wouldn't even say hello - yeah that made me wonder where did I end up and how I'm going to cope with this. Nobody said I couldn't make the difference in my own behavior. It's okay to greet the bus driver and ask how they are doing, just smile and love without expecting anything back. And now after that shock in the beginning I have got to know more about the people and saw how nice and loving people they are once you get to know them. Wonderful folk. Of course there is still lots of things I don't fully understand about this culture but each day that goes by I learn something new. Life isn't that black and white as we make it to look like sometimes.
Looking back and going through my days I've spent here I can be nothing but happy. To be grateful to how patient and faithful God has been with me through my life 'til this very day. It's so good to walk with Him knowing that I don't need to worry about a thing. That also makes me excited for the future, for the days to come. Even though I might not know what future holds I know that everyday is an adventure with Him. That is exactly how I want to live my life. Trusting. Breaking all the boxes and boundaries we humans have made, God does not have any. And when I'm walking with him I don't need to live by what people tell me but listen to what God's saying. I would not be here today if it wasn't so in my life. God brought me here, He put me in this place for me to see His love and plan for my life. My life can't be the same as someone else's life, because the plan for my life is different. I'm different - we all are. But because our lives are not the same it doesn't mean they both wouldn't be equally important to him. Of course they are. He doesn't rank us, he just loves us so much !
Anyways, in 9 days my lovely sister is coming here with two of my best friends and we'll hang out for a week before I'll follow them back home after couple more weeks. It is great to see them <3 I just want to end this with some pictures from this month and from our trip to Haifa few weeks ago, enjoy ! xx
Much love, Emma 
