Breaking boxes

                                                                                             Play this !

Terve ! Niin se tämä kirjottelu vaan unohtuu kun päivät lentää eteenpäin ja herään huomaamaan miten tästä paikasta on tullut rakas ja Israelista koti. Kun tänne tulin kuvasin itelleni videopäiväkirjaa että saan talletettua niitä ajatuksista mitä uusi maa herätti ja nyt kun katon niitä uudestaan mietin että '' Oikeasti, tuoltako musta tuntu ?'' Ehkä se että ihmiset kyynärpäät edellä tunki sun ohi jonoissa paikassa kuin paikassa ja kassaneidit ei edes päivää sanoneet tuntui aluksi jopa suomalaisesta tosi tökeröltä ja mietin että miten tällästä jaksaa katella. Ei varmaan jaksaiskaan, mutta tajusin että ei minun tarvitse olla samanlainen. Bussikuskille voi ja saa sanoa hei ja kysyä kuulumisia, niin ne muurit vaan murtuu kun hymyilee pakkasenkin keskellä ja uskaltaa rakastaa. Tässä lyhyessä ajassa minkä täällä on ollut on vähän oppinut ymmärtämään mitä tämä kulttuuri pitää sisällään, mutta kauhean syvälle ei niin äkkiä pääse. Se epäluulo ja monet haavat on niin syvällä ettei kaikkea voikkaan heti nähdä ja ymmärtää. Joka päivä kuitenkin opin edelleen uutta ja on alkanut käsittämään miten monessa asiassa kaikki ei ole niin mustavalkoista miltä näyttää. Ja sen alkujärkytyksen jälkeen tajunnut senkin miten hienoja ja mukavia ihmisiä täältä löytyy. Ihania. 
       Kun kattelen päiviä taaksepäin en voi olla muuta kuin onnellinen. Kiitollinen siitä miten kärsivällinen Jumala on ollut minun kanssa aina ja on edelleen.. Kuka tahansa muu olis lähtenyt kävelemään jo aikoja sitten ja sanonut että kiitti nyt riitti... On se vaan niin parasta kävellä Iskän kanssa tietäen ettei oikeasti tarvii turhaan murehtia ja vaivata päätä kaikella turhalla. Ja se saakin minut ''odottuneen jännittyneen innostuneeksi'' tulevaisuutta ajatellen... Vaikka en osaa aavistaa enkä nähdä mitä tulevat viikot, kuukaudet ja vuodet tulee pitämään sisällään varmaksi tiedän sen että jokaikinen päivä on uusi seikkailu Jumalan kanssa. Niin mie haluan elää minun elämän, ehkä en tietäen, mutta luottaen. Rikkoa kaikki turhat laatikot ja rajat mitkä me ihmiset ollaan rakennettu. Jumala ei tiedä sellaisista mitään, joten miksi minunkaan pitäisi niistä välittää ? Kun mie vaan jatkan kävellen iskän rinnalla ei minun tarvii huolestua siitä mitä ihmiset vieressä sanoo ja mitä joku haluaa että mie elämässä tekisin vaan ainoastaan nähdä mikä on Jumalan sydän minun elämälle. En mie olis tässä tänään jos mie en eläis niin. Jumala minut tänne toi. Ihan täysin. Hän toi minut tänne että mie voisin nähdä sen rakkauden mikä hänellä on minulle ja ymmärtää että mikään muu ei ole parempaa kuin se suunnitelma mikä iskällä on mulle varattuna ! Minun elämä ei voi olla sama kuin jonkun muun, koska me ollaan erilaisia - eikä siksi koskaan pitäiskään verrata. Se että meidän polut ei ole samanlaiset ei tarkoita etteikö ne olis yhtä arvokkaat Jumalalle. Tottakai on. Jumala ei laita ketään minkäälaiseen tärkeys- tai arvokkuusjärjestykseen vaan ainoastaan rakastaa ja rakastaa ! 
       Asiasta toiseen , 9 päivän päästä systeri pari kaveria mukanaan pölähtää tänne Jerusalemiin ja viikko ihmetellään sitten Israelia yhdessä. Ihanaa nähdä teitä, can't wait ! <3 Sitten onkin töitä enään kaksi viikkoa jäljellä ja sen jälkeen Emma lentää Suomen koleaan kesään, laita äiti patterit päälle ja perunamuusi valmiiksi. Tähän loppuun vielä kuvia muutaman viikon takaiselta Haifan reissulta ja mitä tässä nyt on tapahtunut kuluneen kuukauden aikana ! 

Hello ! How easy it is to forget to update when life goes all crazy and days just pass by quickly and all of the sudden I realize how things have changed since I got here. I love this place and see Israel as my home. When I came here I was filming kind of a diary to remember all the stuff I went through and what were my thoughts back then. Now when I watch them again I'm like '' Did I really feel like that ?'' New, strange culture and how it seemed like people didn't care if they hurt you pushing and trying to get ahead of you in a queue and cashier wouldn't even say hello - yeah that made me wonder where did I end up and how I'm going to cope with this. Nobody said I couldn't make the difference in my own behavior. It's okay to greet the bus driver and ask how they are doing, just smile and love without expecting anything back. And now after that shock in the beginning I have got to know more about the people and saw how nice and loving people they are once you get to know them. Wonderful folk. Of course there is still lots of things I don't fully understand about this culture but each day that goes by I learn something new. Life isn't that black and white as we make it to look like sometimes. 
        Looking back and going through my days I've spent here I can be nothing but happy. To be grateful to how patient and faithful God has been with me through my life 'til this very day. It's so good to walk with Him knowing that I don't need to worry about a thing. That also makes me excited for the future, for the days to come. Even though I might not know what future holds I know that everyday is an adventure with Him. That is exactly how I want to live my life. Trusting. Breaking all the boxes and boundaries we humans have made, God does not have any. And when I'm walking with him I don't need to live by what people tell me but listen to what God's saying. I would not be here today if it wasn't so in my life. God brought me here, He put me in this place for me to see His love and plan for my life. My life can't be the same as someone else's life, because the plan for my life is different. I'm different - we all are. But because our lives are not the same it doesn't mean they both wouldn't be equally important to him. Of course they are. He doesn't rank us, he just loves us so much ! 
       Anyways, in 9 days my lovely sister is coming here with two of my best friends and we'll hang out for a week before I'll follow them back home after couple more weeks. It is great to see them <3 I just want to end this with some pictures from this month and from our trip to Haifa few weeks ago, enjoy ! xx

            

 

  

                   

                         

              

                

                              Much love, Emma                          

Hymyn taustalla

Toukokuun viimeisiä päiviä vietellään ja ainakin täällä on lämmöt olleet kohdallaan. Tämänpäiväinen +25 tuntui jo kylmältä kun viime päivät mittari on näyttänyt reilua kolmeakymmentä. Tänne kun tulin niin alussa ajattelin että en millään jaksa neljää kuukautta tälläistä työtä ja näiden ihmisten tilanteiden näkeminen oli jotenkin todella rankkaa. Nyt on kuitenkin oppinut elämään sen kanssa ja tajunnut että onnellisuus ei ole siitä kiinni ja ymmärtämään ihmisten taustoja ja näkemään niiden kulissien taakse. Miksi joku on niin hankala tai jatkuvasti hakemassa huomiota ei ole täysin syyttä. Mieti millanen tilanne se olis kun kukaan ei osoita että sie olet oikeasti tärkeä tai kukaan ei koskaan halaa sua. Me kaikki tarvitaan läheisyyttä, ei unoheta rakastaa niitä ketkä meidän ympärillä on. Ajattelinkin nyt tehdä sellasen my day- tyyppisen postauksen, että miltä se minun arki täällä yleensä näyttää :) Onnea vielä kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille, erityisesti sinulle rakas velikulta <3 

Herään yöllä kun ikkuna on taas jäänyt auki ja kylmä tuuli puhaltaa sisälle. Vedän peiton korviin mutta tunnin kuluttua herään uudelleen kun kuuma hiki virtaa otsalla. Herätyskello soi 6:00 mutta nukkumaanmeno illalla venähti taas hieman liian pitkälle joten laitan torkun päälle ja käännän kylkeä. Kahtakymmentä vaille seitsemän nousen ja yritän mahdollisimman hiljaa pukea ja laittautua etten vahingossakaan herättäisi vielä nukkuvaa huonekaveriani. Avaan oven hipohiljaa mutta vahingossa se paiskaantuu perässä kiinni. Äkkiä ulos, tästä aamusta puhutaan vielä. Kipuan lyhyen matkan talolle jossa aamulla aloitan työt. Ovella vedän syvään henkeä, kiitän Iskää päivästä ja astun sisälle. ''Boker tov ! Boker tov ! Boker tov !'' hymyilen ja vastaan tervehdykseen, hei sinä ja sinä ja sinä ja sinä. Kyllä, huomasin sinutkin. Saavun huoneeseen jossa aamun vietän auttaen pyörätuolissa olevia naisia. Heti kun pääsen sisälle hymy nousee valmiina minua odottavan naisen kasvoille ja hän alkaa huitoa '' Emma, Emma, Emmmaaaa '' Kumarrun laittamaan sukat ja kengät vääntyneisiin jalkoihin, harjaan hiukset ja letitän ne. Väsymys on jo väistynyt ja juttelen naisille muutamalla osaamallani sanalla samalla kun kaadan teetä mukeihin. Aamupala tulee ja pian onkin aika siirtyä ulos odottamaan kyytiä työpaikalle joka sijaitsee parinsadan metrin päässä. Haen toisesta huoneesta kuuro-sokean Mirjamin mukaani ja lähdemme hitaasti kävelemään rinteessä olevia taloja kohti. Mietin miten siunattu olen kun näen ympärilläni vihertävän kesän kauneuden ja voin kuulla aikaisten lintujen laulun. Pian palaan takaisin hakemaan toista asukasta joka istuu myreä ilme kasvoillaan pöydän ääressä kahvimuki edessään. Heti minut nähdessään hän alkaa huutamaan, koska tietää että se tarkoittaa että on aika lähteä töihin. Tartun asukasta kädestä ja yritän päästä lähtemään. Mutta hänpä vain hankaa vastaan ja jalat eivät halua toimia. Kun huudolle ei näytä tulevan loppua tulee joku lopulta selittämään pitkän litanian hepreaa ja huitoo käsillään ja kohta asukas tyyntyy, ottaa kädestä ja huuliaan mutristaen lähtee kohti ovea. Mennään sitten kun on pakko. 
       Ester odottaa minua istuen pöydän ääressä ja kun huutelen käytävästä hänen nimeään alkaa selitystulva niin että kuola vain vaahtoaa. Hampaita ei ole eikä sanoista saa selvää, mutta asiaa kyllä riittää. Alamme pestä aamupalalta jääneitä tiskejä. On hiljaista, vain siivoja kävelee talossa, kun kaikki muut ovat menneet töihin. Ester puhelee minulle käsittämättömiä juttujaan ja vastailen suomeksi sen minkä kerkeän. Se riittää hänelle. Hetken päästä siirryn toiseen huoneeseen jossa kohtaan pyörätuolissa istuvan naisen. Välittömästi minut nähdessään alkaa puhe jolle ei tule loppua. Keitän hänelle kahvia jonka jälkeen lähdemme ulos kävelemään jotta jaloille tulisi hieman liikuntaa kaiken pyörätuolissa istumisen sijaan. Asukas toistelee samaa parinkymmenen lauseen litaniaa samalla äänenpainolla koko puolentoista tunnin ajan. Luultavasti ei itsekkään enään tiedä mitä sanoo. Hyräilen laulun pätkää ja hetkeksi ilme muuttuu ja hän vaikenee,naurahtaa mutta murto-osa sekunnissa palaa samaan lamauttavaan toisteluun. Kuka kuuntelee ? Kuka rakastaa ?
      Lounastauon jälkeen palaan takaisin töihin ja sisälle päästyäni Iiris tulee minua kohti vaativa ilme kasvoillaan ja ottaa kädestä. Kävellään. Istuskelemme keinussa ja olemme vain hiljaa. Kyllästyttyään Iiris alkaa vaatia teetä. Ja kun se idea on tullut, se on tullut jäädäkseen. Kuusitoista kertaa minuutissa. ''Teetä. Teetä. Teeeeetä. Teetä.'' Olettaen että en vielä ymmärtänyt pointtia tulee muutaman sentin päähän kasvoista ja tuijottaa silmiin. Teetä. Okei. Kävelen vielä muutaman muun naisen kanssa ja lopun ajan rakentelemme palapelejä tai piirtelemme yhdessä. Lopulta kello osoittaa neljää ja nousen lähteäkseni. Nytkö jo ? Kävelläänkö taas huomenna ? 
Tottakai. 

     

                        

           

               

Little things matter <3 

Emma

Wandering around - Dead sea

Tänään oli kyllä taas sellanen päivä että hyvä kun kyydissä pysyttiin ! Lähettiin aamusta Jesban kanssa reissun päälle tarkotuksena mennä Kuoleelle merelle vähän ottamaan mutakylpyjä ja rentoutumaan. Noh, yleensä kun on kyseessä me kaksi ei kaikki välttämättä mene ihan niinkuin on suunniteltu - eikä mennyt nytkään. '' Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.'' 

It was quite a day today ! In the morning we left towards the Dead Sea to relax and have some mud baths. Well, we are talking about me and Jessica now and happens that when we decide to do something things don't usually go as planned - but we still have heaps of fun. '' The heart of man devises his way, but the LORD directs his steps.'' 

'' Just wondering where we actually are..''

                            

Bussi jätti tien laitaan ja viitto että tuolla on ranta, olihan siellä - mikään ei tosin toiminut eikä ollut auki eikä ihmisiäkään oikein näkynyt missään... Jospas käveltäis vähän. 

So we actually managed to find the beach, sort of, there was no people and nothing was working or open so we decided to walk a little... 

 

If you don't know what this is, you should find out. #lovemybrasil

                                                                                                                                                           

                                                                                                       

  

                                                                                                                                              

''Just wondering where the bus is...''

Great day after all ! <3