Hymyn taustalla

Toukokuun viimeisiä päiviä vietellään ja ainakin täällä on lämmöt olleet kohdallaan. Tämänpäiväinen +25 tuntui jo kylmältä kun viime päivät mittari on näyttänyt reilua kolmeakymmentä. Tänne kun tulin niin alussa ajattelin että en millään jaksa neljää kuukautta tälläistä työtä ja näiden ihmisten tilanteiden näkeminen oli jotenkin todella rankkaa. Nyt on kuitenkin oppinut elämään sen kanssa ja tajunnut että onnellisuus ei ole siitä kiinni ja ymmärtämään ihmisten taustoja ja näkemään niiden kulissien taakse. Miksi joku on niin hankala tai jatkuvasti hakemassa huomiota ei ole täysin syyttä. Mieti millanen tilanne se olis kun kukaan ei osoita että sie olet oikeasti tärkeä tai kukaan ei koskaan halaa sua. Me kaikki tarvitaan läheisyyttä, ei unoheta rakastaa niitä ketkä meidän ympärillä on. Ajattelinkin nyt tehdä sellasen my day- tyyppisen postauksen, että miltä se minun arki täällä yleensä näyttää :) Onnea vielä kaikille valmistuneille ja koulunsa päättäneille, erityisesti sinulle rakas velikulta <3 

Herään yöllä kun ikkuna on taas jäänyt auki ja kylmä tuuli puhaltaa sisälle. Vedän peiton korviin mutta tunnin kuluttua herään uudelleen kun kuuma hiki virtaa otsalla. Herätyskello soi 6:00 mutta nukkumaanmeno illalla venähti taas hieman liian pitkälle joten laitan torkun päälle ja käännän kylkeä. Kahtakymmentä vaille seitsemän nousen ja yritän mahdollisimman hiljaa pukea ja laittautua etten vahingossakaan herättäisi vielä nukkuvaa huonekaveriani. Avaan oven hipohiljaa mutta vahingossa se paiskaantuu perässä kiinni. Äkkiä ulos, tästä aamusta puhutaan vielä. Kipuan lyhyen matkan talolle jossa aamulla aloitan työt. Ovella vedän syvään henkeä, kiitän Iskää päivästä ja astun sisälle. ''Boker tov ! Boker tov ! Boker tov !'' hymyilen ja vastaan tervehdykseen, hei sinä ja sinä ja sinä ja sinä. Kyllä, huomasin sinutkin. Saavun huoneeseen jossa aamun vietän auttaen pyörätuolissa olevia naisia. Heti kun pääsen sisälle hymy nousee valmiina minua odottavan naisen kasvoille ja hän alkaa huitoa '' Emma, Emma, Emmmaaaa '' Kumarrun laittamaan sukat ja kengät vääntyneisiin jalkoihin, harjaan hiukset ja letitän ne. Väsymys on jo väistynyt ja juttelen naisille muutamalla osaamallani sanalla samalla kun kaadan teetä mukeihin. Aamupala tulee ja pian onkin aika siirtyä ulos odottamaan kyytiä työpaikalle joka sijaitsee parinsadan metrin päässä. Haen toisesta huoneesta kuuro-sokean Mirjamin mukaani ja lähdemme hitaasti kävelemään rinteessä olevia taloja kohti. Mietin miten siunattu olen kun näen ympärilläni vihertävän kesän kauneuden ja voin kuulla aikaisten lintujen laulun. Pian palaan takaisin hakemaan toista asukasta joka istuu myreä ilme kasvoillaan pöydän ääressä kahvimuki edessään. Heti minut nähdessään hän alkaa huutamaan, koska tietää että se tarkoittaa että on aika lähteä töihin. Tartun asukasta kädestä ja yritän päästä lähtemään. Mutta hänpä vain hankaa vastaan ja jalat eivät halua toimia. Kun huudolle ei näytä tulevan loppua tulee joku lopulta selittämään pitkän litanian hepreaa ja huitoo käsillään ja kohta asukas tyyntyy, ottaa kädestä ja huuliaan mutristaen lähtee kohti ovea. Mennään sitten kun on pakko. 
       Ester odottaa minua istuen pöydän ääressä ja kun huutelen käytävästä hänen nimeään alkaa selitystulva niin että kuola vain vaahtoaa. Hampaita ei ole eikä sanoista saa selvää, mutta asiaa kyllä riittää. Alamme pestä aamupalalta jääneitä tiskejä. On hiljaista, vain siivoja kävelee talossa, kun kaikki muut ovat menneet töihin. Ester puhelee minulle käsittämättömiä juttujaan ja vastailen suomeksi sen minkä kerkeän. Se riittää hänelle. Hetken päästä siirryn toiseen huoneeseen jossa kohtaan pyörätuolissa istuvan naisen. Välittömästi minut nähdessään alkaa puhe jolle ei tule loppua. Keitän hänelle kahvia jonka jälkeen lähdemme ulos kävelemään jotta jaloille tulisi hieman liikuntaa kaiken pyörätuolissa istumisen sijaan. Asukas toistelee samaa parinkymmenen lauseen litaniaa samalla äänenpainolla koko puolentoista tunnin ajan. Luultavasti ei itsekkään enään tiedä mitä sanoo. Hyräilen laulun pätkää ja hetkeksi ilme muuttuu ja hän vaikenee,naurahtaa mutta murto-osa sekunnissa palaa samaan lamauttavaan toisteluun. Kuka kuuntelee ? Kuka rakastaa ?
      Lounastauon jälkeen palaan takaisin töihin ja sisälle päästyäni Iiris tulee minua kohti vaativa ilme kasvoillaan ja ottaa kädestä. Kävellään. Istuskelemme keinussa ja olemme vain hiljaa. Kyllästyttyään Iiris alkaa vaatia teetä. Ja kun se idea on tullut, se on tullut jäädäkseen. Kuusitoista kertaa minuutissa. ''Teetä. Teetä. Teeeeetä. Teetä.'' Olettaen että en vielä ymmärtänyt pointtia tulee muutaman sentin päähän kasvoista ja tuijottaa silmiin. Teetä. Okei. Kävelen vielä muutaman muun naisen kanssa ja lopun ajan rakentelemme palapelejä tai piirtelemme yhdessä. Lopulta kello osoittaa neljää ja nousen lähteäkseni. Nytkö jo ? Kävelläänkö taas huomenna ? 
Tottakai. 

     

                        

           

               

Little things matter <3 

Emma

Wandering around - Dead sea

Tänään oli kyllä taas sellanen päivä että hyvä kun kyydissä pysyttiin ! Lähettiin aamusta Jesban kanssa reissun päälle tarkotuksena mennä Kuoleelle merelle vähän ottamaan mutakylpyjä ja rentoutumaan. Noh, yleensä kun on kyseessä me kaksi ei kaikki välttämättä mene ihan niinkuin on suunniteltu - eikä mennyt nytkään. '' Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.'' 

It was quite a day today ! In the morning we left towards the Dead Sea to relax and have some mud baths. Well, we are talking about me and Jessica now and happens that when we decide to do something things don't usually go as planned - but we still have heaps of fun. '' The heart of man devises his way, but the LORD directs his steps.'' 

'' Just wondering where we actually are..''

                            

Bussi jätti tien laitaan ja viitto että tuolla on ranta, olihan siellä - mikään ei tosin toiminut eikä ollut auki eikä ihmisiäkään oikein näkynyt missään... Jospas käveltäis vähän. 

So we actually managed to find the beach, sort of, there was no people and nothing was working or open so we decided to walk a little... 

 

If you don't know what this is, you should find out. #lovemybrasil

                                                                                                                                                           

                                                                                                       

  

                                                                                                                                              

''Just wondering where the bus is...''

Great day after all ! <3 

Mom, I lost my wallet

Kuulkaas. Toukokuu on täällä taas ! Viime vuonna tähän aikaan oli lakkiaisten suunnittelut täydessä tohinassa ja matkakuume Uuteen-Seelantiin kovasti nousussa - eipä olis kyllä siinä vaiheessa tullut mieleen että vuoden päästä ollaan tässä ! Eikä ainoastaan fyysisesti tässä vaan myös niin monella muulla tavalla. Niin se elämä vaan vie minne ei ite mielikuvitus riitä kun uskaltaa antaa mahdollisuuden ja astua välillä sen tyhjänkin päälle, Jumala pitää huolen olipa sitten kiivien ihmemaassa maailman toisella puolella, kotikulmilla kannustamassa leijonia voittoon (?!) tai arabi-teellä Israelissa. 

         Käväistiin taas sunnuntaina ihanan Jessican kanssa Tel Avivissa ainoana missionamme rusketusrajat. Bussilla mentiin kuten aiemminkin ja kun saavuttiin sinne Tel Avivin massiiviselle bussiasemalle kesti meillä hetki yrittää tajuta missäs sitä oikeen ollaan ja miten täältä pääsee pois. Treffattiin Tiinan (suomalainen vapari) kanssa siellä ja päätettiin jäädä siihen mäkkäriin samalla myöhäiselle aamupalalle. Vessassa piti tietenkin käydä kuten naisten yleensäkkin ja sitten suuntana ranta. Tai siis niin oli tarkotus. Bussissa aloin ettimään laukusta että juu-u lompakko olis ihan hyvä olla olemassa - ja varsinkin tallessa. Oltiin jo keretty siinä sitten ajamaan jonkun matkaan kun aloin selvittämään sille kuskille että pitäis mennä takasin kun taisin jättää lompakon kortteineen kaikkineen tuonne bussiasemalle. Se sitten jätti meidät kyydistä ja huomautti että turha sinne takasin on mennä kun koko paikka kuhisee huumediilareita ja ties mitä että sen on joku jo korjannut hellään huomaansa. Antoi vielä rahaa bussiin että pääsen takasin ja toivotti onnea matkaan. Noh sieltä me sitten ensin etittiin sitä vessasta ja kun ei näkynyt jälkeäkään käytiin sieltä mäkkäristä kattomassa ja kysymässä josko se olis sinne jääny ja sinnehän sen oli joku palauttanut ! Hyvä tuuri ! Tai sitten taivaan iskän pettämätöntä huolenpitoa ;) Tel Avivista tuliaisena toin komean punaisen vatsan ja selän. Niitä pari päivää kärsien ja rasvaten nyt sitten ollaankin jo valmiina menemään uudestaan tosin vahvemmalla suojakertoimella varustettuna. 

          Viime viikolla mentiin käymään illasta kaupungilla ja ihmeteltiin kun bussit seiso pitkältä matkalta ja poliisin ja armeijan autoja meni jonoissa ohi. Tottakai se piti sitten mennä kattomaan että mikäs kumma siellä oli meneillään ja tarpeeksi kun käveltiin törmättiin ihmismassaan ja tiesulkuun. Kyseessä oli Etiopialaisten mielenosoitus poliisin väkivaltaa vastaan, mikä sujui kutakuinkin rauhallisesti, ainakin siihen mennessä kun saavuttiin ei siellä enään kyynelkaasu lentänyt. Poliisit oli blokanneet tien ettei ne päässeet marsimaan jonkun ministerin talolle huutelemaan. Kiivettiin sinne aidalle hetkeksi ihmettelemään menoa mutta sitten kylmä yllätti ja päätettiin että tämä oli nyt nähty. 

        Töissä on välillä ollut pari väsyneempää päivää eikä ole huvittanut nousta sängystä mutta kyllä se on edellenkin sen arvoista kun se huutava ja nipistelevä asukas hymyilee ja vilkuttaa '' hei, kiva kun olet.'' Edelleen pitää yrittää ottaa ilo irti jokaisesta minuutista kun joka viikko kauhistellaan miten aika vierii eteenpäin ja kohta on taas uusi maanantai. Tänään muistakin syistä olen juuri sitä miettinyt miten pitää tehdä sitä mistä nauttii, tanssia vaikka ei osaa, laulaa jos laulattaa, nauraa, elää, unelmoida, hymyillä, halata, rakastaa, sanoa sen mitä haluaa toiselle sanoa koska huomenna voi kirjaimellisesti olla liian myöhäistä. Paina tästä <3

                                                                                    '' Heittäydy täysii
                                                                                      mitä ikinä teetkin
                                                                           Ja elä nyt missä ikinä meetkin
                                                                                    Silmissä kipinän hetki
                                                                                       Heittäydy täysii
                                                                                 Siihen mikä on tärkee
                                                                          Ja tee sitä missä sulle on järkee
                                                                                   Silmissä kipinän hetki '' 

   

                                                                       

Guys ! May is here again ! Last year this time I was planning my graduation party and being all excited about going to New Zealand soon. In my life things really were different back then. Never would have I ever thought that year from now I would be where I am now. And not only physically here but otherwise also. Life goes on and when we give it a chance and dare to step on what sometimes seems like nothing God will always look after us. Best dad ever. 

        On Sunday we went to Tel Aviv again but this time our mission was the b-e-a-c-h. We went there 
by bus and arriving to Tel Aviv bus station it really took a while for us to figure out where we actually were and how to get out from that massive building. We met up with Tiina (other Finnish volunteer) then went to have late breakfast in McDonald's (what else..) and of course went to bathroom as we ladies always do. As we got into the bus to finally go to the beach I started to look for my wallet and realized that it wasn't there anymore. Did I really just lose all my money including my driving license and credit card ? Great. I told the bus driver that we needed to get off and go back to try to find my wallet and he said that we would only be wasting our time, no way it would still be there with all the drug dealers and everything. Well you don't know my God buddy. He gave me money to take bus back and there we went. We looked from the bathroom and as we couldn't find it went back to McDonald's to see if they would have it. And YES someone had returned it there and I got it back. Good luck huh ? Or then just God taking care of me you know. 

       One night last week we went to the center and realized that something was going on with all the buses not moving and all the police- and army cars we saw going somewhere. Of course we had
 to know what was going on and followed. After walking for a while we found that the road was blocked by police and Ethiopian people protesting against police's violence. After a short while wandering around there we decided to go home because the cold got the best out of us. 

      In my work I have had some days when I've felt like I would rather be sleeping right now. But it's still all worth it when that one resident who always screams and tingles smiles at me and waves. Makes my day. Still trying to make everyday count because days don't come back ! We've been counting weeks and all of the sudden it feels like there is not many of them left. Today I've been thinking again, for other reasons, how important it is to really enjoy life even when it feels like there is nothing to enjoy for. Dance even if you can't, sing if you feel like singing, smile, laugh, share life, hug, dream, love, say things you want to say when you still can - because literally tomorrow could be too late. 

Have a great weekend everyone <3 

~ Emma