Yerushalayim

... Because pictures tell more than thousand words. 

       

              

 


              

¨                   

I love this city. 

Shabbat Shalom !

Rakastuin.

Tämä maa on erityinen, en osaa sitä sen paremmin sanoa. Melkein jo itkinkin kun yöllä saavuin taksin ajaessa kahtasataa kohti Jerusalemia ja silloin viimein sen tajusin. Israelissa. Huoneeseeni kävellessä katselin viereisten kukkuloiden rinteillä loistavia pieniä valopilkkuja ja kuuntelin ympärilläni kuiskailevaa hiljaisuutta. Sellanen rauha, mitä en ole ehkä koskaan ennen kokenut, lepää tämän kaupungin yllä vaikka toisin voisi ajatella. Kadulla vastaan tulee kipapäisiä pikkupoikia, ortodoksijuutalaisia kiharoineen, hunnutettuja musliminaisia, mustia, valkoisia ja aasialaisia, sotilaita kiväärit olalla, ihmisiä kaikista kulttuureista, kieliryhmistä ja taustoista. Kaikki kantaa mukanaan tarinaa. Juuri niistä haluan ymmärtää lisää.

           Ensimmäiset päivät on hurahtaneet ohi opetellessa talon tavoille, tutustuessa ihmisiin ympärillä ja Jerusalemin katuja kierrellessä. Täällä on minun lisäksi tällä hetkellä 7 muuta vaparia; Etelä-Koreasta, Hollannista, Ecuadorilta ja Israelista. Kaikki on ollut todella ystävällisiä ja toivottaneet tervetulleeksi pieneen perheeseen. Paikkana tämä on tosi ihana, sijaitsee Jerusalemin länsipuolella mutta kuitenkin hyvien bussiyhteyksien vierellä joten kulkeminen on ollut helppoa. Kaikenkaikkiaan täällä on noin 250 vakituista asukasta joilla kaikilla on jonkin asteinen kehityshäiriö. Tulen työskentelemään ns. ''kehittyneimmän'' ryhmän kanssa, eli kommunikointi, kävely, syöminen ym. onnistuu itsenäisesti. Työntekijöillä on omat työtehtävät ja meillä omat. Autetaan pienissä jutuissa, välitetään ja annetaan asukkaille laatuaikaa osoittaen että he ovat erityisiä. Kävelyitä alueen ympäri, pelaamista ja palapelejä, harjataan hiuksia, autetaan pukemisessa, juodaan kahvia, lakataan kynsiä... Maanantaina se rumba sitten alkaa! Alku on ollut lupaava mutta myös haastetta on löytynyt pitää kaikki ajatukset ja tunteet kasassa kun kaikki mitä näkee ei olekkaan niin helppoa ja yksinkertaisesti olankohautuksella ohitettavissa. Mutta tiedän että tulen oppimaan jotain uutta näiden erityisten ihmisten silmillä katsoen ja sukeltamalla kohti sitä tuntematonta mikä edessä odottaa. 

                    
                  

               

           

I fell in love. This land is special somehow, can't really describe it. I almost cried when I arrived and finally understood that I wasn't just dreaming anymore. Israel, here it was. I was walking to my room looking down to the hills seeing all the little lights from the houses next to each other and there was I, surrounded by this quiet peace. I've never felt like that before but this peace just lies over the city. Everyone carries a story. Walking on the street and seeing all these different people coming from all kind of backgrounds and cultures makes me feel like here is where I belong too.
            First days have gone past before I realized it. Now I've just been learning how things work here and getting to know people around me and of course exploring the new city. Got lost only few times. 
There is 7 other volunteers working here with me, they come from South-Korea, Netherlands, Israel and Ecuador. They are wonderful and have helped me so much. As a place to work this is quite ideal I would say. Everything you need has been taken care of and it's easy to get to the center too. There is about 250 residents living here all of whom have some kind of development disability. Workers have their own duties and we volunteers have our own. We are here to help the residents and to give them quality time, showing love and caring. It's been a good start here even though it has been a little bit hard for me emotionally to control all I've been feeling and thinking and seeing while being here. But I have lots to learn through these special people by diving into whatever is ahead of me.  

Love, Emma 

From above..

.... Everything seems so small. Looking down from airplane always disconnects my thoughts from the things down there and makes me think longer and makes me think bigger. Last night on my bed I was quite sleepless thinking why I was doing this to myself and people I love. Why am I leaving when I know I will be missed as well as I will miss my family and friends. Why I couldn't just lay back and stay near to them and available any time they need me. But there is more to that than what it seems. The thing is that I'm called to go and love those who haven't had anyone loving them. Sometimes that's easier to love a total stranger than loving people near you and actually living according to that love. Little things usually make the biggest impact I'm just learning that. Soon I'm boarding to my flight to Israel. I'll be arriving at Tel Aviv airport about midnight and take taxi till Jerusalem to my work place where I'll be staying too. I flew to Helsinki this morning and spent my day here with this other girl who's coming to Israel only few weeks after me to volunteer at the same place as me. So in only couple of hours I will be taking off and leave my land behind for some months and hopefully come back with something new. Beyond excited and ready so let's go and rock this thing !

Ylhäältä kaikki näyttää niin pieneltä. Lentokoneen ikkunasta ulos katsominen saa ajatukset pois kaikesta siellä alhaalla olevasta ja saa ajattelemaan isommin ja saa näkemään kauemmas. Viime yönä kääntyilin sängyssä unettomana miettien miksi olin taas tässä samassa tilanteessa ja miksi olin jättämässä niin paljon tärkeää ja rakasta taakse. Se kun lähtee ja samalla tietää että ikävä on molemmin puolinen ja todella suuri ei tee lähdöstä helppoa. Välillä mietinkin miksi en voisi vain jäädä hetkeksi ja olla vierellä kun tarvitaan. Mutta jotenkin siihen sisältyy paljon ennemmän kuin vain se mitä haluan. Jos olen kutsuttu lähtemään ja rakastamaan niitä jotka ovat kokeneet rakkautta liian vähän niin monesti ne hetkelliset toiveet jää toiselle sijalle kun tavoittelee unelmia ja Jumalan tahtoa elämässä. Pian on aika lähteä kentälle ja nousta Tel Aviviin vievään koneeseen. saavun perille keskiyön aikoihin ja siitä sitten yritän päästä Jerusalemiin yhtenä kappaleena. Aamulla tulin jo Helsinkiin ja vietin päivän tytön kanssa joka on myös tulossa pian Israeliin työskentelemään samaan paikkaan. Jumalalla on kyllä pienet ja suuret yksityiskohdat mietittynä niin on turha ollut mistään huolehtia. Nyt se sitten on todellista vaikka en tiedä uskonko vielä itsekkään. Eli turvavyöt kiinni ja eikun menoksi ! ;)

Israel here I come !

Home is where your heart is

Today I found myself from the airport. For no specific reason I stood there watching a plane to take off. It felt like home. I don't find sitting on the plane special in any way, but oh how I love airports. Not everybody gets that because usually airport means rush, long waiting hours, endless lines, overweight and just being a way to get from one place to another. For me airport means freedom. It means people, adventures, stories and so many emotions. I have cried and laughed under the check-in sign. I've been afraid, worried, hopeful, tired and excited, sometimes everything at once. I've been filled with longing for loved ones left behind and happy to finally come back home. But wait, where is home ? ''Home is where your heart is.'' What if my heart isn't anywhere completely but everywhere a little. Then what ?
           Once again I'm leaving. ''You're so brave not being afraid of facing the unknown.'' Yeah, maybe. Or maybe it is just too hard to settle down when I can't even settle. A ship in a harbor is safe, but that's not why ships are built. Then what about the unknown ? Well, God who knows everything probably knows the unknown too, so there is not really reason for me to worry. 
So, in less than two weeks I'm going to Israel, Jerusalem, to volunteer there for at least 4 months. I'm beyond excited to see what those months bring and how quickly I go crazy trying to learn Hebrew. It's not easy. Just saying. 
Mainly the reason for this blog is to keep you guys updated of what is going on in my life and what does life in Israel look like :) Let's GO ! 

Löysin tänään itseni lentokentältä. Ilman mitään sen kummempaa syytä siellä mie seisoskelin ja katsoin kun Norwegianin kone nousi taivaalle jyristen. En ole koskaan erityisemmin tykännyt lentokoneessa istumisesta, olipa matka pitkä tai ei, mutta mennäänpä lentokentälle. Se on jotain muuta. Monille lentokenttä muistuttaa lähinnä vain kiirettä, tuskallisen pitkiä odotuksia, loputtomia jonoja, liikakiloja ja edustaa vain tapaa päästä paikasta toiseen. Minulle lentokenttä tarkoittaa vapautta. Ihmisiä, seikkailuja, tarinoita, yllätyksiä ja tunteiden koko skaalaa. Lähtevät-kyltin alla on itketty ja naurettu. Pelkoa, epätoivoa, väsymystä, innostuneisuutta ja toiveita, joskus kaikkea niitä kerralla. 
Olen ollut täynnä ikävää ja iloinen saapuessa pitkän matkan jälkeen lopulta kotiin. 
Kotiin. Missä on koti ? '' Koti on siellä missä sydän.'' Mitäpä jos sydän ei ole täysin missään mutta hieman jokapaikassa... Mitäs sitten ? 
           Taas on aika lähteä. Aika pakata laukku ja sanoa heihei - ainakin hetkeksi. Välillä kun kerron matkasta Suomeen palattuani saan kulla kuinka '' olet sie vaan rohkea kun askel tuntemattomaankaan ei pelota.'' Eipä pelota niin. Ja miksipä pelottaisi kun jokainen askel on Isän kädessä :) 
Joten hieman alle kahden viikon päästä on aika astua lentokentälle, ja tällä kertaa ihan syystäkin. Olen lähdössä Israeliin, tarkemmin sanottuna Jerusalemiin - vapaaehtoistyöhön. Aluksi ollaan sovittu työajan pituudeksi neljä kuukautta, mutta yllätyksiltä ei ole ennenkään vältytty. Olen tosi innoissani lähössä reissuun, ja maahan johon olen jo monta vuotta halunnut mutta vasta nyt tunsin että on oikeasti sen aika. Tämän bloggailun nyt alotin että voin teitä täällä kotosuomessa kuljettaa mukaan matkalle Israelin saloihin :) 


C'est la vie ! 
Emma