Today I found myself from the airport. For no specific reason I stood there watching a plane to take off. It felt like home. I don't find sitting on the plane special in any way, but oh how I love airports. Not everybody gets that because usually airport means rush, long waiting hours, endless lines, overweight and just being a way to get from one place to another. For me airport means freedom. It means people, adventures, stories and so many emotions. I have cried and laughed under the check-in sign. I've been afraid, worried, hopeful, tired and excited, sometimes everything at once. I've been filled with longing for loved ones left behind and happy to finally come back home. But wait, where is home ? ''Home is where your heart is.'' What if my heart isn't anywhere completely but everywhere a little. Then what ?
Once again I'm leaving. ''You're so brave not being afraid of facing the unknown.'' Yeah, maybe. Or maybe it is just too hard to settle down when I can't even settle. A ship in a harbor is safe, but that's not why ships are built. Then what about the unknown ? Well, God who knows everything probably knows the unknown too, so there is not really reason for me to worry.
So, in less than two weeks I'm going to Israel, Jerusalem, to volunteer there for at least 4 months. I'm beyond excited to see what those months bring and how quickly I go crazy trying to learn Hebrew. It's not easy. Just saying.
Mainly the reason for this blog is to keep you guys updated of what is going on in my life and what does life in Israel look like :) Let's GO !
Löysin tänään itseni lentokentältä. Ilman mitään sen kummempaa syytä siellä mie seisoskelin ja katsoin kun Norwegianin kone nousi taivaalle jyristen. En ole koskaan erityisemmin tykännyt lentokoneessa istumisesta, olipa matka pitkä tai ei, mutta mennäänpä lentokentälle. Se on jotain muuta. Monille lentokenttä muistuttaa lähinnä vain kiirettä, tuskallisen pitkiä odotuksia, loputtomia jonoja, liikakiloja ja edustaa vain tapaa päästä paikasta toiseen. Minulle lentokenttä tarkoittaa vapautta. Ihmisiä, seikkailuja, tarinoita, yllätyksiä ja tunteiden koko skaalaa. Lähtevät-kyltin alla on itketty ja naurettu. Pelkoa, epätoivoa, väsymystä, innostuneisuutta ja toiveita, joskus kaikkea niitä kerralla.
Olen ollut täynnä ikävää ja iloinen saapuessa pitkän matkan jälkeen lopulta kotiin.
Kotiin. Missä on koti ? '' Koti on siellä missä sydän.'' Mitäpä jos sydän ei ole täysin missään mutta hieman jokapaikassa... Mitäs sitten ?
Taas on aika lähteä. Aika pakata laukku ja sanoa heihei - ainakin hetkeksi. Välillä kun kerron matkasta Suomeen palattuani saan kulla kuinka '' olet sie vaan rohkea kun askel tuntemattomaankaan ei pelota.'' Eipä pelota niin. Ja miksipä pelottaisi kun jokainen askel on Isän kädessä :)
Joten hieman alle kahden viikon päästä on aika astua lentokentälle, ja tällä kertaa ihan syystäkin. Olen lähdössä Israeliin, tarkemmin sanottuna Jerusalemiin - vapaaehtoistyöhön. Aluksi ollaan sovittu työajan pituudeksi neljä kuukautta, mutta yllätyksiltä ei ole ennenkään vältytty. Olen tosi innoissani lähössä reissuun, ja maahan johon olen jo monta vuotta halunnut mutta vasta nyt tunsin että on oikeasti sen aika. Tämän bloggailun nyt alotin että voin teitä täällä kotosuomessa kuljettaa mukaan matkalle Israelin saloihin :)
C'est la vie !
Emma
No comments:
Post a Comment