Beautiful life !

Shalom ! Last week was special. On Wednesday there was a memorial day remembering all those who died during various wars and terror attacks. Then independence day on Thursday and so whole country was celebrating. Unlike on the independence day in Finland, when people have some nice family time , light up candles and watch ''The Castle Ball'' where more or less important people dress up fancy (at least they try really hard) and shake hands with president. Here people go out, hang up Israel flags EVERYWHERE and just party hard, long and passionately. And all that happening while I was sick fighting with cold, so I only watched the fireworks outside and then went back to bed. Weather has been chancing all the time but now all that cold and rain finally should be over ! This week the sun has come out and forecast is pretty promising too, so we're planning to hit the beach this weekend ! On Friday I went to Nir Moshe (only few kilometers from Gaza) to meet up with our family friends. It was really nice to get out from here a little bit and to meet new,  pretty amazing, people. On Sabbath we drove up North to Galilee to make a little walk up and down to the hills. The view was so beautiful and weather just perfect. And it's still crazy to me to think that this place is the same where Jesus lived and walked and climbed up to that hill sweating too. I'm still trying to get my head around the fact that I'm actually in the Holy land, in His home, with people He loved. What? 
Today we went to Yad VaShem, a Holocaust museum near here and I was crying almost the whole way through. It contains so much information, pictures, films, names, stories that it was just too much when all suddenly became so much more real to me. As well as meaning of Israel too. There is one room there where they have collected and recorder all the names and biographical details of all millions of victims of Holocaust, and they are still working on that to find anyone who's missing so they would  always be remembered. That was a huge room. Something that also hit me for some reason was this little text from a diary of some girl who was writing about how the birds and flowers were beautiful and telling her dreams and things she wanted to do after she'd get out from the ghetto. She never did. She never saw those flowers again. 
       Well, to not to end this so sad I'm happy to tell you that tomorrow is Monday again ! We also finally found a great gym only few minutes from here and it's been great to have 'normal life' going on besides work and stuff. Even though it was a little funny how the chicks there were only doing cardio and didn't even go near to the weights and guys were the ones who workout and check out their muscles every now and then from the mirror. Oh well, they're about to see what Finnish girls are made of ! Have the best week and be blessed ! <3 
  
~ ~      

Viikko taas takana. Ja mikä viikko onkaan ! Keskiviikkona oli 'memorial day' kaikkien sodissa ja terrori-iskuissa kuolleiden muistoksi. Mutta sitten Torstaina olikin itsenäisyyspäivä tuomaan vähän kontrastia. Itsenäisyys jota sietää kyllä juhlia. Nimenomaan juhlia, toisin kuin Suomessa missä hiljennytään katsomaan kuinka joku kättelee jotain toista ja ihmetellään miten vaan on taas hieno mekko ja hyvä kampaus ja sytytetään sinivalko kynttilät ja ehkä vielä katsotaan tuntematon sotilaskin vanhojen aikojen muistoksi. Täällä ihmiset ottaa ilon irti siitä että saa elää vapaassa maassa. Israelin lippuja roikkuu auton ikkunoista katulamppuihin ja ihmiset menee ulos ja bilettää pitkään ja hartaasti. Itsehän istuin sisällä vieressä teemuki ja iso kasa nenäliinoja ja kävin ulkona vaan katsomassa ilotulitukset. Tää kokoajan vaihteleva sää ei ole mun juttu kiitos vain. Mutta nyt pitäis VIHDOIN lämmetä ja sääennuste alkaa näyttääkin siltä miltä pitäis ! Perjantaina sitten suuntasin kohti Nir Moshea (ei niinkään kaukana Gazan rajalta) tapaamaan perhetuttuja ja vähän saamaan maisemanvaihdosta joka oli kyllä paikallaan. Sapattina ajeltiin sitten pohjoseen päin Galileaan pienelle retkelle. Pitaleivät mukaan ja eikun vuoren rinteitä ylös alas piikkipensaita väistellen. Ihanat maisemat, hyvä sää ja hyvää seuraa, mitäpä muuta sitä enään tarviis. Siellä kun rämmin niin mietin että on se vaan edelleen niin hullua että tässä minä Emma kävelen kun pari (tuhatta) vuotta sitten Jeesus oli ja eli ja käveli näitten samojen vuorten rinteillä saaden haavoja jalkoihin ja hikoillen mietti että eikö tämä rinne vois olla yhtään jyrkempi. Hohoo. En mie vaan ymmärrä edelleenkään täysin että täällä sitä ollaan ''Pyhässä maassa'', kirjaimellisesti Jeesuksen jalanjäljillä. 
Tänään käytiin sitten Jessican kanssa Yad VaShem Holokausti museossa tässä melko lähellä. Ja minähän itkeä vollotin melkeinpä koko matkan huoneesta toiseen. Se paikka on niin täynnä informaatiota, tarinoita, kuvia, videoita, esineitä, nimiä ... se oli vaan jo ihan liikaa, yhtäkkiä koko juttu vaan iski vasten kasvoja ihan uudella tavalla ja tajusin Israelin merkityksenkin uudessa valossa. Siellä oli sellainen huone missä oli kaikkien kuolleiden nimet ja tiedot tallennettuina kansioissa, ja niitä kansioita oli korkealle asti seinät täynnä. Yksityiskohta mikä jostain syystä jäi mieleen oli pieni teksti eräällä seinällä, missä oli ote jonkun tytön päiväkirjasta. Siinä se kirjoitti jotain siitä miten kauniita linnut ja kukat ovat, mistä unelmoi ja mitä haluaa tehdä kun pääsee keskitysleiriltä pois. Se päivä vaan ei ikinä koittanut. 
      Noh, jottei tämä aivan synkäksi mene niin hyvä uutinen on että huomenna on TAAS maanantai ja work hard. Löydettiin vihdoin hyvä salikin tästä ihan läheltä ja on siellä nyt pari kertaa tullut käytyä. Pääsee 'normaali elämä' rullaamaan. Hieman huvittuneena minä ja Jessica tosin kateltiin kun siellä ne neidit juoksumattoja kuluttaa puhki ja miehet reenaa hiki pinnassa ja vilkuilee vähän väliä peilistä että kasvaako se haba. Sepäs muuttuukin sitten nyt kun mennään sinne näyttämään miten rauta nousee kun suomitytöt nostelee! 
Ei muuta kuin ihastuttavaa viikkoa kaikille, Be blessed ! <3 


      

 

          

                                       

       
Beijos, Emma 

Sunday in Tel Aviv

On Sunday we decided to take a day trip to Tel Aviv which is only about 40 minutes from Jerusalem. We explored the city as well as we could in that time and also got to meet another Finnish volunteer Tiina, who lives in Tel Aviv.  It was a beautiful and warm day and yes of course we got sun burned so next time we'll be wiser about that too..(or not) Almost month in Israel has gone by already and summer is coming so the days are getting warmer and warmer.. Bring on the heat ! 

Here are some pictures from Sunday ! :) 

 

xoxo Emma 

Yom Hashoah

Tänään oli holokaustin muistopäivä täällä Israelissa. Kymmeneltä aamupäivällä sireeni soi ja ihmiset pysähtyi muistamaan niitä kuutta miljoonaa Euroopan juutalaista jotka holokaustissa kuoli, tuhottiin. Kyllä sitä itekkin tuli aika paljon kelailtua ja mietittyä mitä silloin tapahtui ja miksi. Vaikea sitä on käsittää. Kaikkiaan vainoissa kuoli noin 11 miljoonaa, mutta vaikka voin lukea todella seikkaperäisiä selostuksia ja tarinoita tuolta ajalta, ei se silti saa ymmärtämään miltä se käytännössä näytti. Se on paljon ihmisiä nimittäin. Tosi monella juutalaisella kenen kanssa on tullut juteltua niin on sitä perhettä vähempi enempi jäänyt jälkeen ja ansaan kun itse on jotenkin päässyt aikoinaan lähtemään. Siskoja, veljiä, vanhemmat, vaimoja, miehiä, rakkaita ja läheisiä. Jokaiselta löytyy joku. 

Ja vaikka itse en ole ollut olemassa lähimainkaan noihin aikoihin ei se tarkoita etteikö asia kuuluis mulle millään tapaa. Se on osa meitä kaikkia. Ja kun mie tuossa pohdiskelin niitä kaikki ihmisiä ja perhekuntia jotka hävitettiin ilman sen suurempia kysymyksiä, kyllä se satuttaa. Mitä jos se olisikin ollut oma kansa, omat ihmiset, oma perhe, omat rakkaat. Voisko sitä antaa anteeksi ? Ei ainakaan unohtaa. Hiljaiseksi se väkisin vetää kun miettii ja kuuntelee ihmisten tarinoita. Työskentelenkin yhden miehen kanssa jonka perhe aikoinaan tuli Keski-Euroopasta tänne turvaan, kaikki maallinen omaisuus piti jättää ja vain laukullinen vaatteita sai olla mukana. Aloittaa siitä sitten elämä nollasta, ilman minkäänlaista turvaa ja koko muun maailman vihaamana. Vain sisko pääsi Israeliin asti. Muut sisarukset, sukulaiset, serkut ja vanhemmat jäivät jälkeen, sen enempää ei tarvinnut sanoa. 
            Noh, se aika oli ja meni, mutta silti tietty sorto, rasismi ja epätasoarvo on edelleen tätä päivää. Olipa aiheena mikä tahansa aina löytyy tekaistuja syitä luokitella ihmisiä jos haluaa niitä alkaa kaivamaan. Mutta kun ei se mene niin. Me ollaan kaikki samanarvoisia eikä kukaan ole väriin, sukupuoleen, kulttuuriin, uskontoon, ikään, kokoon, kengän numeroon tai sisarusten lukumäärän perustuen yhtään toista ihmistä parempi tai myöskään vähäarvoisempi. Ei tänne synnytty hintalappu otsassa vaikka siltä välillä vaikuttaakin. Juu, ehkä me ollaan erilaisia, näytetään eriltä, puhutaan eritavoin, käyttäydytään erilailla, uskotaan eri juttuihin ja syödään erillaista ruokaa mutta mitäs sitten, se ei määrittele yhdenkään ihmisen arvoa. 

Today was the Holocaust remembrance day here in Israel. Ten o'clock loud siren stopped everybody from whatever they were doing to stand still for a moment to honor and to remember all those six million Jews who were killed by Nazi regime in the Holocaust. This also made me to think more deeply about this and go through what happened back then and why. It's pretty hard to comprehend. Altogether approximately 11 million people were killed during that time, but even though I read all that information from Wikipedia it still doesn't make me to understand how did that actually look like. That's a lots of people there. Many Jews I've been talking to have had to leave someone they love behind when they luckily made it.  Siblings, parents, wives, husbands, children, loved-ones.. Everybody has someone they are thinking of. Even though I didn't even exist that time and nor did my parents, it doesn't mean this has nothing to do with me. It's everyone's business I think. When I was thinking about all those people who died simply for no-good-reason I could feel that pain inside of me, maybe only a tiny part, but nevertheless it hurts. What if those were your people, your family. Could you forgive that ? At least never forget. 
       Well, now those days are far behind but the discrimination, racism and inequality remains. There are those people who are always willing to make up things about other people to say that they are not worthy or deserving of any good thing. That's not how it goes though. We are all one. And nobody is less than other based on their color, religion, age, looks, weight, cultural background or whatever. We didn't come to this world with a price tag in our forehead ranking us from best to worst. Not at all. Yes, we are different, think different, act different, believe different, eat different but that does not define our worth. 

Just another rainy day

Vettä sataa. 

Eilen illalla lämpötila oli sama kuin Helsingissä ja kaapista piti kaivaa villapaita päälle ja pörrösukat jalkaan. Muutama päivä sitten Jessica tuli Suomesta ja nyt ollaan sitten pölötetty suomea riittämiin kaikkien muiden vapaaehtoisten suureksi iloksi. Alkuviikosta oli ihanan lämpimät ilmat ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta mutta sitten tuli kylmä ja sade ja flunssa. Mutta toisaalta oon kyllä aina rakastanut sadetta. Se muistuttaa minua Jumalan loputtomista lupauksista. Ennen satoa on aina sadetta, myrkyä seuraa sateenkaari ja sadepisarat pyhkii likaantuneen maiseman puhtaaksi. Sade saa minut nostamaan katseen ylös ja kysymään: Jumala mitä seuraavaksi ? Bring it on. 

Olen alkanut nauttimaan työstä ja tutustunut enemmän ja entistä syvemmin talon asukkaisiin ja työntekijöihin ja paikka tuntuu jo kodilta, ainakin näin väliaikaisesti. Mutta samalla olen alkanut unelmoimaan tulevasta, vaikka hetkessä eläminen on se mikä merkitsee niin silti unelmat on sallittuja eikö ? Ja mitä isompia unelmia sen parempi. 'Go big or go home' niin se vain menee. Niinkuin jo kirjottelin tuossa joku aika sitten niin haluan elää mun elämän täysillä ja ilman ajatusta että 'olisipa tullut tehtyä, olisinpa yrittänyt' - kun kerran mahdollisuus on itselle annettu, niin se pitää käyttää. Joskus olen kyllä taipuvainen masentumaan kaiken kauheuden ja vääryyden edessä mitä näen puhumattakaan siitä miten surulliseksi tulen kun kohtaan ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa eikä päättää omasta elämästä niinkuin itsellä on. Mutta samalla pitää oppia näkemään kauneus siinä. Minua on siunattu monella asialla joten kiitos siitä - eikun unelmoimaan ja niitä unelmia kohti. Ja siinä samalla kaiken keskellä pieni minä yritän selvittää mikä on mun paikka tässä isossa maailmassa. Mitä mie voin ? No, varmasti tiedän ainoastaan sen että taivaan iskä pitää kyllä huolta tulipa mitä hullutuksia eteen tahansa.

        Huomenna olis sitten viisumihärdelli edessä ja maanantaina taas uuteen viikkoon ! Kolme viikkoa jo Israelissa takana ja aika hurahtaa ohi todella nopeaa, eihän sitä edes tajua kun kohta tallustelee taas korvia myöten rännässä. Oh ! Suomesta puheenollen, on se rakas koto-Suomi ollut nyt ajatuksissa useampaankin otteeseen. Monen reissun jälkeen Suomeen palatessa on ollut sellainen olo että Suomi on maana tosi hyvä ja asiat toimii, nekin mitkä näennäisesti on päin mäntyä on kuitenkin loppujen lopuksi super fine - mutta todellinen ongelma mulle on ollut se kulttuuri ja noh, suomalaiset yleensäkkin. Kukaan ei puhua pukahda ja 'mind your own business' on liimattuna otsaan. Mutta ehkäpä se meidän suomalaisten kauneus piileekin juuri siinä. Ei aina tarvitsekkaan puhua, eikä edes kovin usein, ja jotenkin on alkanut täällä tuntumaan että ollaan me kuitenkin aika ystävällistä ja luotettavaa porukkaa. Ei nyt siitä sen syvempää vuodatusta mutta sanon vain. Suomi, suomalaiset ja salmiakki. 

~ ~

It's raining. 

Yesterday the weather was as cold as if we were in Helsinki and I needed to get my warmest clothes out from my closet. Cold never bothered me anyway. Whatever. Couple days ago Jessica from Finland arrived here and so we've spent our days speaking so much Finnish that other volunteers probably hope we were mute. In the beginning of this week the sun was shining and it was perfect and warm but then suddenly it all changed and so came cold, rain and  flu. I actually like rain. It reminds me of God's endless promises for us. It makes me to look up to the sky and ask, God what's next ? Bring it on. 

I've started to enjoy my work here and getting to know the residents and workers, they are all truly amazing. It feels like home now, at least for a while. I've also started to dream about my future and what's coming soon, even though living in the moment is what matters it doesn't mean we should stop dreaming right ? Bigger dreams better. Go big or go home that's how it goes. About a week ago I was writing about how I want to live my life to the fullness without having any regrets about what I should have done or tried. I've given this one life, one opportunity to live it like everyday was the last one. Sometimes I think about all the ugliness of this world and how twisted some things are and it makes me kind of depressed to see people who have no choice or control over their lives. But at the same time I need to learn to see the beauty in that. I've been blessed to bless others and to dream and go after my dreams. And at the same time I'm trying to figure out what's my place here in this huge world. What can I do ? Well, one thing that I know for sure is that God will take care of me whatever lies before me ! Three weeks in Israel already done and time flies by so fast.. It's time to get excited for this new week, it's going to be amazing ! 

HE IS RISEN !

Seuraa: ilmainen vinkki. Jos et halua joutua ihmismassojen syötäväksi suosittelen pääsiäisenä pysyttelemään tiiviisti neljän seinän sillä turvallisemmalla puolella jos satut oleskelemaan paikassa nimeltä Jerusalem. Vanha kaupunki ei ole sillon paras vaihtoehto viettää vapaapäivää. 

If you don't want to get crushed by thousands of people and your idea of peaceful day-off does not include every other people you meet stepping on you then please lock yourself inside for the whole day in case you happen to live in Jerusalem. Just saying. 
  

Hyvää Pääsiäistä kaikille ! Todellakin, en tiedä mikä se sellanen päähänpisto oli että oli pakko päästä vanhaan kaupunkiin juuri tänään, kun oletettavasti siellä sitä porukkaa jonkun verran saattaa olla. No, tulipahan ainakin käytyä ostelemassa vähän hedelmiä,pähkinöitä ja muuta mukavaa. 
Oikeasti on vaan  niin hyvä kun saa kaikkea suoraan torilta tuoreena ja vielä kohtuulliseen hintaan. Tykkään. Pikkuhiljaa alkaa maisemat näyttää enempi vähempi tutuilta eikä tarvii kokoajan olla miettimässä että mistähän se bussi nyt lähtikään takasin ja missä pitää jäädä pois. Oppii elämään omillaan ilman että olis kuitenkaan koskaan yksin. Senhän takia tänään onkin niin hyvä päivä! Vaikka koko päivä meni tuolla kaupungilla tungoksessa näennäisesti seurana vain omat ajatukset niin Jeesus nousi sieltä haudasta ylös ja ulos ettei kenekään meistä tarvis olla yksin.. En tiiä teistä mutta minusta se ainakin on aika parasta ! Energipiikki iski vielä illasta ja käväsin jopa iltalenkillä, kelpaa näitä maisemia katella. Rennosti(?) vietetyn viikonlopun jälkeen on hyvä jatkaa taas uuteen viikkoon. Tämä paikka alkaa tuntumaan jo kodilta kun on niihin rutiineihin päässy kiinni ja tietää miten hommat toimii. Työntekijät ja asukkaat tervehtii aina törmätessä ja vaihdetaan jokunen sananen. Nimenomaan jokunen kun on se kieli siinä vielä aikamoisena kiinanmuurina edessä mutta eiköhän se tästä ala luistamaan. Hitaasti mutta varmasti ! Eipä tässä tämän kummempia, tehdään tästä hyvä viikko ! 

Happy Easter everyone ! Yeah, I don't really know what was I thinking when I decided to go visit the old city once more exactly today when you surely don't need to be alone. Well, at least I got to walk around a little more and shop some fruits and nuts and other fun stuff. I love how you can get anything from meat to dried fruit from the market square. Thumbs up for that. Little by little I'm starting to recognize my surroundings and I don't need to meditate half an hour about where was the bus stop again and where was I supposed to get off.  For me it's learning to survive completely by yourself yet never being alone. That's why this is the best day ever! Even though I spent my day hanging out with what seemed to be only my own thoughts, Jesus was risen so none of us would need to be left alone. That's pretty cool. After this weekend it's good to look to this coming week with new excitement. This place starts to feel more and more like home now when I've got to know more about how to function here and made myself home. Workers and residents always greet me whenever we meet and stop to change few words. Exactly few words. I'm working on my Hebrew and slowly but steady it's getting better.Oh well.
 I think that's all for now, come on let's make this week count ! 

                                                                      

 

Beijos, Emma

Today, I am thankful.

               

                                '' What if you woke up with only the things you thanked God for yesterday ?'' 

Kun katselee päivittäin kipua silmästä silmään alkaa oma elämä näyttää äkkiä ihan toiselta. Kun vierellä ei ole ketään joka oikeasti kuuntelee ja välittää, eikä itsenäinen syöminen puhumattakaan suihkussa käynnistä onnistu ja joku muu valitsee jopa vaatteet mitä milloinkin laittaa päälle niin siinä sitä sitten istuu vierellä ja hiljaa kysyy että mistä oma onnellisuus kumpuaa ? Osaisinko löytää kiitollisuuden aiheita silloinkin kun elämä potkii päähän ja kaikin puolin näyttää ettei niitä ole ? Kiitollinen sydän on kuitenkin henkilökohtainen valinta. 

Viime syksynä Filippiineillä ollessani painiskelin saman aiheen kanssa mutta tosin hieman eri tilanteessa. Osittain se jopa hämmensi ettei osa tuolla reissulla tapaamistani ihmisistä fyysisesti omistanut juuri mitään mutta se ei estänyt onnellisuutta. Hymyä. Kiitos Jumala. Tuleppa siitä sitten takaisin Suomeen ja siihen opittuun materialismiin. Kaveri vieressä valittaa kun ei ole rahaa ostaa uusinta Iphonea ja kaikki muukin on suurinpiirtein huonosti. Pessimisti ei pety ja kiitollisuus on yliarvostettua. Välillä joudun heräämään tajuamaan että omakaan asenne ei ole ehkä sitä mihin syytä olisi. Mutta kun ei se ole helppoa. Eikö?

Kuitenkin näen kokoajan ihmisiä joilla on tietyn mittarin mukaan asiat paljon minua huonomalla mallilla, mutta se ei estä naurua eikä kiitollista mieltä. Kun oppis ottamaan oman elämän sellaisena kun sen on saanut, siunauksena. 

Tää on hyvä just näin. Kiitos. 

                               '' It is not happy people who are thankful, it is thankful people who are happy.''

When looking into the eyes of pain day after day your own life suddenly starts to look quite different that it used to before. When there is nobody by your side who would listen and actually care, you can't eat either shower alone and somebody else chooses the clothes you're going to wear each day -  I'm just starting to look to my own life and asking myself where does my own happiness come from? Would I be able to find reasons to be thankful for even when it seems like there is none. Thankful heart is nothing else but a daily choice. 

Last autumn when I was in the Philippines I was going through these same questions in my mind, even though the situation was a little different. Some of the people I met there had basically nothing but yet that never kept them from being happy. It never stopped them from smiling. God, Thank you for this day. And then coming back to Finland to the materialism already learned as a kid... People having everything you could ever ask for but yet in every good thing they would always find something to whine about. What ? Sometimes I even realize to myself that maybe my attitude is not the most appreciative which it surely should be. I've been blessed with so many good things and still I see people with not much being extremely thankful. No matter where we're at or what we've been given to all of us has reasons to thank for, but it's our personal choice how to live that out. I want to life my life to the fullness because I tell you what, I'm one blessed girl. 

                             '' As we express our gratitude, we must never forget that the highest appreciation is                                                                                                                                   not to utter words, but to live by them. ''