Yom Hashoah

Tänään oli holokaustin muistopäivä täällä Israelissa. Kymmeneltä aamupäivällä sireeni soi ja ihmiset pysähtyi muistamaan niitä kuutta miljoonaa Euroopan juutalaista jotka holokaustissa kuoli, tuhottiin. Kyllä sitä itekkin tuli aika paljon kelailtua ja mietittyä mitä silloin tapahtui ja miksi. Vaikea sitä on käsittää. Kaikkiaan vainoissa kuoli noin 11 miljoonaa, mutta vaikka voin lukea todella seikkaperäisiä selostuksia ja tarinoita tuolta ajalta, ei se silti saa ymmärtämään miltä se käytännössä näytti. Se on paljon ihmisiä nimittäin. Tosi monella juutalaisella kenen kanssa on tullut juteltua niin on sitä perhettä vähempi enempi jäänyt jälkeen ja ansaan kun itse on jotenkin päässyt aikoinaan lähtemään. Siskoja, veljiä, vanhemmat, vaimoja, miehiä, rakkaita ja läheisiä. Jokaiselta löytyy joku. 

Ja vaikka itse en ole ollut olemassa lähimainkaan noihin aikoihin ei se tarkoita etteikö asia kuuluis mulle millään tapaa. Se on osa meitä kaikkia. Ja kun mie tuossa pohdiskelin niitä kaikki ihmisiä ja perhekuntia jotka hävitettiin ilman sen suurempia kysymyksiä, kyllä se satuttaa. Mitä jos se olisikin ollut oma kansa, omat ihmiset, oma perhe, omat rakkaat. Voisko sitä antaa anteeksi ? Ei ainakaan unohtaa. Hiljaiseksi se väkisin vetää kun miettii ja kuuntelee ihmisten tarinoita. Työskentelenkin yhden miehen kanssa jonka perhe aikoinaan tuli Keski-Euroopasta tänne turvaan, kaikki maallinen omaisuus piti jättää ja vain laukullinen vaatteita sai olla mukana. Aloittaa siitä sitten elämä nollasta, ilman minkäänlaista turvaa ja koko muun maailman vihaamana. Vain sisko pääsi Israeliin asti. Muut sisarukset, sukulaiset, serkut ja vanhemmat jäivät jälkeen, sen enempää ei tarvinnut sanoa. 
            Noh, se aika oli ja meni, mutta silti tietty sorto, rasismi ja epätasoarvo on edelleen tätä päivää. Olipa aiheena mikä tahansa aina löytyy tekaistuja syitä luokitella ihmisiä jos haluaa niitä alkaa kaivamaan. Mutta kun ei se mene niin. Me ollaan kaikki samanarvoisia eikä kukaan ole väriin, sukupuoleen, kulttuuriin, uskontoon, ikään, kokoon, kengän numeroon tai sisarusten lukumäärän perustuen yhtään toista ihmistä parempi tai myöskään vähäarvoisempi. Ei tänne synnytty hintalappu otsassa vaikka siltä välillä vaikuttaakin. Juu, ehkä me ollaan erilaisia, näytetään eriltä, puhutaan eritavoin, käyttäydytään erilailla, uskotaan eri juttuihin ja syödään erillaista ruokaa mutta mitäs sitten, se ei määrittele yhdenkään ihmisen arvoa. 

Today was the Holocaust remembrance day here in Israel. Ten o'clock loud siren stopped everybody from whatever they were doing to stand still for a moment to honor and to remember all those six million Jews who were killed by Nazi regime in the Holocaust. This also made me to think more deeply about this and go through what happened back then and why. It's pretty hard to comprehend. Altogether approximately 11 million people were killed during that time, but even though I read all that information from Wikipedia it still doesn't make me to understand how did that actually look like. That's a lots of people there. Many Jews I've been talking to have had to leave someone they love behind when they luckily made it.  Siblings, parents, wives, husbands, children, loved-ones.. Everybody has someone they are thinking of. Even though I didn't even exist that time and nor did my parents, it doesn't mean this has nothing to do with me. It's everyone's business I think. When I was thinking about all those people who died simply for no-good-reason I could feel that pain inside of me, maybe only a tiny part, but nevertheless it hurts. What if those were your people, your family. Could you forgive that ? At least never forget. 
       Well, now those days are far behind but the discrimination, racism and inequality remains. There are those people who are always willing to make up things about other people to say that they are not worthy or deserving of any good thing. That's not how it goes though. We are all one. And nobody is less than other based on their color, religion, age, looks, weight, cultural background or whatever. We didn't come to this world with a price tag in our forehead ranking us from best to worst. Not at all. Yes, we are different, think different, act different, believe different, eat different but that does not define our worth.