Beautiful life !

Shalom ! Last week was special. On Wednesday there was a memorial day remembering all those who died during various wars and terror attacks. Then independence day on Thursday and so whole country was celebrating. Unlike on the independence day in Finland, when people have some nice family time , light up candles and watch ''The Castle Ball'' where more or less important people dress up fancy (at least they try really hard) and shake hands with president. Here people go out, hang up Israel flags EVERYWHERE and just party hard, long and passionately. And all that happening while I was sick fighting with cold, so I only watched the fireworks outside and then went back to bed. Weather has been chancing all the time but now all that cold and rain finally should be over ! This week the sun has come out and forecast is pretty promising too, so we're planning to hit the beach this weekend ! On Friday I went to Nir Moshe (only few kilometers from Gaza) to meet up with our family friends. It was really nice to get out from here a little bit and to meet new,  pretty amazing, people. On Sabbath we drove up North to Galilee to make a little walk up and down to the hills. The view was so beautiful and weather just perfect. And it's still crazy to me to think that this place is the same where Jesus lived and walked and climbed up to that hill sweating too. I'm still trying to get my head around the fact that I'm actually in the Holy land, in His home, with people He loved. What? 
Today we went to Yad VaShem, a Holocaust museum near here and I was crying almost the whole way through. It contains so much information, pictures, films, names, stories that it was just too much when all suddenly became so much more real to me. As well as meaning of Israel too. There is one room there where they have collected and recorder all the names and biographical details of all millions of victims of Holocaust, and they are still working on that to find anyone who's missing so they would  always be remembered. That was a huge room. Something that also hit me for some reason was this little text from a diary of some girl who was writing about how the birds and flowers were beautiful and telling her dreams and things she wanted to do after she'd get out from the ghetto. She never did. She never saw those flowers again. 
       Well, to not to end this so sad I'm happy to tell you that tomorrow is Monday again ! We also finally found a great gym only few minutes from here and it's been great to have 'normal life' going on besides work and stuff. Even though it was a little funny how the chicks there were only doing cardio and didn't even go near to the weights and guys were the ones who workout and check out their muscles every now and then from the mirror. Oh well, they're about to see what Finnish girls are made of ! Have the best week and be blessed ! <3 
  
~ ~      

Viikko taas takana. Ja mikä viikko onkaan ! Keskiviikkona oli 'memorial day' kaikkien sodissa ja terrori-iskuissa kuolleiden muistoksi. Mutta sitten Torstaina olikin itsenäisyyspäivä tuomaan vähän kontrastia. Itsenäisyys jota sietää kyllä juhlia. Nimenomaan juhlia, toisin kuin Suomessa missä hiljennytään katsomaan kuinka joku kättelee jotain toista ja ihmetellään miten vaan on taas hieno mekko ja hyvä kampaus ja sytytetään sinivalko kynttilät ja ehkä vielä katsotaan tuntematon sotilaskin vanhojen aikojen muistoksi. Täällä ihmiset ottaa ilon irti siitä että saa elää vapaassa maassa. Israelin lippuja roikkuu auton ikkunoista katulamppuihin ja ihmiset menee ulos ja bilettää pitkään ja hartaasti. Itsehän istuin sisällä vieressä teemuki ja iso kasa nenäliinoja ja kävin ulkona vaan katsomassa ilotulitukset. Tää kokoajan vaihteleva sää ei ole mun juttu kiitos vain. Mutta nyt pitäis VIHDOIN lämmetä ja sääennuste alkaa näyttääkin siltä miltä pitäis ! Perjantaina sitten suuntasin kohti Nir Moshea (ei niinkään kaukana Gazan rajalta) tapaamaan perhetuttuja ja vähän saamaan maisemanvaihdosta joka oli kyllä paikallaan. Sapattina ajeltiin sitten pohjoseen päin Galileaan pienelle retkelle. Pitaleivät mukaan ja eikun vuoren rinteitä ylös alas piikkipensaita väistellen. Ihanat maisemat, hyvä sää ja hyvää seuraa, mitäpä muuta sitä enään tarviis. Siellä kun rämmin niin mietin että on se vaan edelleen niin hullua että tässä minä Emma kävelen kun pari (tuhatta) vuotta sitten Jeesus oli ja eli ja käveli näitten samojen vuorten rinteillä saaden haavoja jalkoihin ja hikoillen mietti että eikö tämä rinne vois olla yhtään jyrkempi. Hohoo. En mie vaan ymmärrä edelleenkään täysin että täällä sitä ollaan ''Pyhässä maassa'', kirjaimellisesti Jeesuksen jalanjäljillä. 
Tänään käytiin sitten Jessican kanssa Yad VaShem Holokausti museossa tässä melko lähellä. Ja minähän itkeä vollotin melkeinpä koko matkan huoneesta toiseen. Se paikka on niin täynnä informaatiota, tarinoita, kuvia, videoita, esineitä, nimiä ... se oli vaan jo ihan liikaa, yhtäkkiä koko juttu vaan iski vasten kasvoja ihan uudella tavalla ja tajusin Israelin merkityksenkin uudessa valossa. Siellä oli sellainen huone missä oli kaikkien kuolleiden nimet ja tiedot tallennettuina kansioissa, ja niitä kansioita oli korkealle asti seinät täynnä. Yksityiskohta mikä jostain syystä jäi mieleen oli pieni teksti eräällä seinällä, missä oli ote jonkun tytön päiväkirjasta. Siinä se kirjoitti jotain siitä miten kauniita linnut ja kukat ovat, mistä unelmoi ja mitä haluaa tehdä kun pääsee keskitysleiriltä pois. Se päivä vaan ei ikinä koittanut. 
      Noh, jottei tämä aivan synkäksi mene niin hyvä uutinen on että huomenna on TAAS maanantai ja work hard. Löydettiin vihdoin hyvä salikin tästä ihan läheltä ja on siellä nyt pari kertaa tullut käytyä. Pääsee 'normaali elämä' rullaamaan. Hieman huvittuneena minä ja Jessica tosin kateltiin kun siellä ne neidit juoksumattoja kuluttaa puhki ja miehet reenaa hiki pinnassa ja vilkuilee vähän väliä peilistä että kasvaako se haba. Sepäs muuttuukin sitten nyt kun mennään sinne näyttämään miten rauta nousee kun suomitytöt nostelee! 
Ei muuta kuin ihastuttavaa viikkoa kaikille, Be blessed ! <3 


      

 

          

                                       

       
Beijos, Emma