Just another rainy day

Vettä sataa. 

Eilen illalla lämpötila oli sama kuin Helsingissä ja kaapista piti kaivaa villapaita päälle ja pörrösukat jalkaan. Muutama päivä sitten Jessica tuli Suomesta ja nyt ollaan sitten pölötetty suomea riittämiin kaikkien muiden vapaaehtoisten suureksi iloksi. Alkuviikosta oli ihanan lämpimät ilmat ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta mutta sitten tuli kylmä ja sade ja flunssa. Mutta toisaalta oon kyllä aina rakastanut sadetta. Se muistuttaa minua Jumalan loputtomista lupauksista. Ennen satoa on aina sadetta, myrkyä seuraa sateenkaari ja sadepisarat pyhkii likaantuneen maiseman puhtaaksi. Sade saa minut nostamaan katseen ylös ja kysymään: Jumala mitä seuraavaksi ? Bring it on. 

Olen alkanut nauttimaan työstä ja tutustunut enemmän ja entistä syvemmin talon asukkaisiin ja työntekijöihin ja paikka tuntuu jo kodilta, ainakin näin väliaikaisesti. Mutta samalla olen alkanut unelmoimaan tulevasta, vaikka hetkessä eläminen on se mikä merkitsee niin silti unelmat on sallittuja eikö ? Ja mitä isompia unelmia sen parempi. 'Go big or go home' niin se vain menee. Niinkuin jo kirjottelin tuossa joku aika sitten niin haluan elää mun elämän täysillä ja ilman ajatusta että 'olisipa tullut tehtyä, olisinpa yrittänyt' - kun kerran mahdollisuus on itselle annettu, niin se pitää käyttää. Joskus olen kyllä taipuvainen masentumaan kaiken kauheuden ja vääryyden edessä mitä näen puhumattakaan siitä miten surulliseksi tulen kun kohtaan ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa eikä päättää omasta elämästä niinkuin itsellä on. Mutta samalla pitää oppia näkemään kauneus siinä. Minua on siunattu monella asialla joten kiitos siitä - eikun unelmoimaan ja niitä unelmia kohti. Ja siinä samalla kaiken keskellä pieni minä yritän selvittää mikä on mun paikka tässä isossa maailmassa. Mitä mie voin ? No, varmasti tiedän ainoastaan sen että taivaan iskä pitää kyllä huolta tulipa mitä hullutuksia eteen tahansa.

        Huomenna olis sitten viisumihärdelli edessä ja maanantaina taas uuteen viikkoon ! Kolme viikkoa jo Israelissa takana ja aika hurahtaa ohi todella nopeaa, eihän sitä edes tajua kun kohta tallustelee taas korvia myöten rännässä. Oh ! Suomesta puheenollen, on se rakas koto-Suomi ollut nyt ajatuksissa useampaankin otteeseen. Monen reissun jälkeen Suomeen palatessa on ollut sellainen olo että Suomi on maana tosi hyvä ja asiat toimii, nekin mitkä näennäisesti on päin mäntyä on kuitenkin loppujen lopuksi super fine - mutta todellinen ongelma mulle on ollut se kulttuuri ja noh, suomalaiset yleensäkkin. Kukaan ei puhua pukahda ja 'mind your own business' on liimattuna otsaan. Mutta ehkäpä se meidän suomalaisten kauneus piileekin juuri siinä. Ei aina tarvitsekkaan puhua, eikä edes kovin usein, ja jotenkin on alkanut täällä tuntumaan että ollaan me kuitenkin aika ystävällistä ja luotettavaa porukkaa. Ei nyt siitä sen syvempää vuodatusta mutta sanon vain. Suomi, suomalaiset ja salmiakki. 

~ ~

It's raining. 

Yesterday the weather was as cold as if we were in Helsinki and I needed to get my warmest clothes out from my closet. Cold never bothered me anyway. Whatever. Couple days ago Jessica from Finland arrived here and so we've spent our days speaking so much Finnish that other volunteers probably hope we were mute. In the beginning of this week the sun was shining and it was perfect and warm but then suddenly it all changed and so came cold, rain and  flu. I actually like rain. It reminds me of God's endless promises for us. It makes me to look up to the sky and ask, God what's next ? Bring it on. 

I've started to enjoy my work here and getting to know the residents and workers, they are all truly amazing. It feels like home now, at least for a while. I've also started to dream about my future and what's coming soon, even though living in the moment is what matters it doesn't mean we should stop dreaming right ? Bigger dreams better. Go big or go home that's how it goes. About a week ago I was writing about how I want to live my life to the fullness without having any regrets about what I should have done or tried. I've given this one life, one opportunity to live it like everyday was the last one. Sometimes I think about all the ugliness of this world and how twisted some things are and it makes me kind of depressed to see people who have no choice or control over their lives. But at the same time I need to learn to see the beauty in that. I've been blessed to bless others and to dream and go after my dreams. And at the same time I'm trying to figure out what's my place here in this huge world. What can I do ? Well, one thing that I know for sure is that God will take care of me whatever lies before me ! Three weeks in Israel already done and time flies by so fast.. It's time to get excited for this new week, it's going to be amazing !